Mikä siinäkin on, että jos tietää yhdeksän kuukauden ajan, että haluaa tehdä syntyvälle lapselleen tilkkutäkin, niin aloittaa sen teon pari viikkoa ennen laskettua aikaa? Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Ei päde tässä tapauksessa, koska päässä oli ideoita satamäärin, eikä mitään selkeää mielikuvaa tilkkutäkistä syntynyt. Lopulta päätin, että nyt Lompon on syytä saada tilkkutäkkinsä. Jotain rakkaudella äidin tekemää, suomalaista, yksinkertaista, mutta pientä jujua mukana ja käytännöllistä.
Kymmeniä tilkkukankaita myyviä nettikauppoja selanneena päädyin kuitenkin kävelemään Marimekon myymälään ja valitsemaan sieltä ihanaa suomalaista designkangasta neljässä eri värissä. Täkin tyyliksi valikoitui oikein klassinen tilkkutyötyyli, jotta kankaat pääsivät oikeuksiinsa. Pari päivää kankaiden oston jälkeen täkki on lähes valmis. Heh, piti tätäkin asiaa sitten pitkittää ja mutkistaa ihan turhaan. Tilkkutäkistähän tulee ihan kiva ja yksinkertaisuudessaan se ei ole aiheuttanut mieletöntä stressiä.
Käsintikkausten aikana on Lompo ollut kovasti mielessä. Rakkautta joka pistolla.
Lompo, odotan sinua.
Mira sanoi,
huhtikuu 5, 2010 klo 12:23 pm
Aivan aivan aivan ihana kirjoitus tämä. Tulee sellainen olo että ehkä minäkin pääsen joskus odottamaan omaa pientäni syntyväksi maailmaan, kunpa pääsisin… :’) Kaunista.