Toisen lapsen odottaminen on erilaista kuin ensimmäisen, se on tullut tässä matkan varrella huomattua. En uskalla lähteä väittämään kumman odottaminen on ollut helpompaa. Kokemus ja tieto lisäävät tuskaa, mutta myös helpottavat. Odotus ei ole toisen kanssa keskiössä, vaan tavallinen elo jatkuu ja odotus on osa arkea.
Eilen kiristelin hampaita ja kaduin syvästi, että olen ryhtynyt äidiksi yhdelle, saati sitten vielä toisellekin lapselle. Päivä oli mahdoton, kun yhdistettiin viimeisillään raskaana oleva nainen ja uhmaikäinen nukkumaton 2v Pompo. Illalla meinasi itku tulla, kun yritti vain jaksaa.
Tänään asiat olivatkin ihan toisin. Äiti ja tytär olivat molemmat levänneet, tehtiin normaaleita kivoja juttuja, höpsöteltiin, köllöteltiin, juteltiin, niin ja se yksi tärkeimmistä jutuista: molemmat nukuttiin päiväunet. Tänään tuntui siltä, että nautin kotiäitiydestä ja uskon, että selviän ihan kunnialla kahdenkin lapsen kanssa.
Pompo on todella suloinen odottaessaan Lompoa. Joka päivä hän juttelee Lomposta jotain. Hän etsii usein lelukuvastosta Lompolle sopivia leluja. Nähdessään Lompon vaatteita tai tavaroita Pompo selittää “Lompo syntyy, pian syntyy”. Unille mennessään Pompo käy silittelemässä vatsaani, normaalisti hän mutisee jotain hyvästä yöstä, mutta tänään tuli kirkkaalla äänellä “Moido Lompo!”. Minulla ei ole mitään tietoa siitä kuinka hyvin Pompo ymmärtää, että Lompo on oikea vauva ja syntyy kohta elämäämme ja muuttaa sitä. Toivon kuitenkin, että Lompo on tullut osaksi Pompon elämää puheiden ja tekojen kautta ja helpottaisi sopeutumista pikkusiskoon tai veljeen.
Meidän onneksi lähipiirissämme moni on saanut toisen lapsen viime aikoina ja Pompo on saanut nähdä pikkusiskoja tai -veljiä. Imetykset ja vaipanvaihdot ovat tulleet tutuiksi. Jopa niin tutuiksi, että Pompo hoitaa nukkejaan ja pupujaan yhtä ahkerasti imettäen, vaippaa vaihtaen ja nukuttaen. Meillä on monta kirjaa, jotka kertovat vauvan tulosta perheeseen. Niitä luetaan mielellään ja selitellään päivän mittaan tarinoita niistä.
Yritän sopivalla tavalla kertoa Pompolle Lomposta ja valmistaa häntä Lompon tuloon. En halua tuputtaa liikaa, mutta jotain kuitenkin. Jännityksellä odotan millaiseksi arki muuttuu ja miten Pompo suhtautuu muutokseen. MLL:n sivuilta bongasin ihan mielenkiintoisen artikkelin miten voisi isosisaruksen mustasukkaisuutta helpottaa. Pitänee kokeilla toteuttaa siinä annettuja vinkkejä.
Anjovis sanoi,
huhtikuu 5, 2010 klo 1:21 pm
Kuulostaa kovin tutulta noi sun ajatukset toisen lapsen odottamisesta :) Itse olen raskausvkolla 20 ja esikko vajaa 2-vuotias, ja aivan samoja ajatuksia on käynyt mielessä. Kovasti tsemppiä sulle loppurutistukseen ja odotukseen! :)