Äitiysloman alku on tarkoittanut minulle “haluan tehdä vielä tätä ja tätä ja tätä ja tätäkin, ennen kuin Lompo syntyy”. Käytännössä se on tarkoittanut vauhdikasta elämää.
Aloitin äitiysloman tyttöjen illalla. Haaveilin hieman babyshowereista, vaikka ennen pidin niitä ihan turhina, mutta yksiin onnistuneisiin babyshowereihin osallistuttuani tuli olo, että sehän on erinomainen siirtymäriitti äitiyslomalle ja syy nähdä kavereita. En todellakaan jaksanut alkaa järkätä kunnon babyshowereita, puunata kotia ja miettiä tarjoiluita, joten lähdimme tyttöjen kanssa Harjutorin saunaan. Olipa kivan erilainen ympäristö ja mukavan leppoisa ilta saunomisen merkeissä! Tuli hyvä mieli aloittaa äitiysloma jotenkin erilaisesti.
Olen jaksanut reissata äitiyslomalla yllättävän paljon. Kaikki reissut on kylläkin toteutettu periaatteella, että aamulla teen lopullisen päätöksen lähteäkö vai eikö. Olen ehtinyt käydä kavereiden luona ympäri Suomea sekä Tallinnassa humputtelemassa. Pompo on reissannut mukana, eikä se ole tuntunut ollenkaan niin rasittavalta kuin etukäteen olen jännittänyt. Auto ja rengasliina ovat mahdollistaneet paljon sekä se, että kaverit ovat leikkineet ja auttaneet muutenkin Pompon hoidossa.
Iltaisin tai viikonloppuisin olen halunnut pieniä ihan omia hetkiä, jolloin olen lähtynyt yksin kaupungille kahville tai shoppailemaan. Ne hetket olen halunnut käyttää Lompon tulon valmisteluihin eli hankintoihin, odotuspäiväkirjan kirjoittamiseen ja ihan vain raskaudesta nauttimiseen. Tunnin parin hetkistä on tullut luksusta. Onneksi mies ymmärtää irtiottojeni tärkeyden ja puolestaan nauttiin kahdenkeskisestä ajasta Pompon kanssa.
Nyt kun laskettu aika lähestyy ja lähestyy, niin menemisten suhteen on vähän ristiriitainen olo. Toisaalta ajattelen, että Lompo vain menoon mukaan, sehän on niin pieni ja vähään tyytyväinen, että helpostihan menot jatkuvat samankaltaisena kuin nytkin. Toisaalta taas tuntuu, että olen ihan sidottu kotiin, kun on kaksi lasta, joista toinen on uhmakas ja toinen pieni vaativa vauva ja itse olen aivan rättipoikki oleva äiti. Toivoisin, että löytyy joku kultainen keskitie kotonaolon ja hummailun välille. Toivoisin, että muistaisin ottaa huomioon lapseni. Toivoisin, että muistaisin pitää huolta itsestäni ottamalla riittävästi omaa aikaa, olkoot se sitten puutarhan rapsuttelua puolen tunnin pätkissä tai oma retki Porvooseen kaverin kanssa. Luotan jotenkin myös siihen, että nyt olen viimeisen kuukauden aikana saanut tehdä niin paljon omia juttuja, että haluankin vain nautin nelihenkisen perheen arjesta. Aikansa kutakin.
